Ryhmätyö-lehti 4/2009

RYHMÄNOHJAAJA RR ELINA KARVINEN

MITÄ RYHMÄSSÄ VOI OPPIA

TAPANI OLLA RYHMÄSSÄ KERTOO MINUSTA

Opiskelu Ryhmätyö ry:n ryhmissä on merkinnyt minulle tietoiseksi tulemista elämääni vaikuttaneista asioista. Alkuvaiheessa ryhmä oli minulle paikka, jonne saatoin tulla sillä hetkellä ajankohtaisten asioiden kanssa, vaikka tunnistinkin ne vain epämääräisenä olona, johon toivoin saavani selvyyttä. En tunnistanut, mitä ryhmältä erityisesti odotin. Turvallisuuden ja hyväksytyksi tulemisen tarve tunnistamattomina sanelivat lähinnä sen, miten kokemuksen perusteella on parasta ottaa paikkansa ryhmässä. Esillä olemisen pelko esti omien mielipiteiden ilmaisemisen, ja helposti kävi myös niin että omat ajatukset ja mielipiteet vain katosivat ryhmässä. Pyrkimys sulautua ja välttää ristiriitoja on ollut minulle tyypillistä käyttäytymistä. Minua ohjasi käsitys, että tulen hyväksytyksi kunhan en aiheuta ristiriitoja ympäristölle. Ristiriidan käsitin eriävien mielipiteiden ilmaisemiseksi, ja sen välttämisen uskoin takaavan kuulumisen ryhmään. Tämän käyttäytymismallin olen tunnistanut vasta jälkeenpäin; alkuvaiheessa kaikki tapahtui sisäistetyllä kaavalla, joka ei tullut heti tarkasteluun, koska toimin kuten ennenkin. Ryhmätyöskentely on opettanut, että ryhmässä olo käynnistää aina prosessin, jossa oma tapa toimia tulee tarkasteluun, vaikka siihen ei tietoisesti pyrkisikään.

KUUNTELEMAAN OPPIMINEN

Ryhmässä olen oppinut, että kanssakäymistä säätelevät monet tekijät itsessä. Kuuntelen toista, mutta kuulen usein sen, mitä odotan kuulevani. Usein oli myös asioita, jotka koin itselleni tarkoitetuiksi, enkä pitänyt niitä toisen omina, hänestä itsestään ja hänen omasta tilanteestaan käsin kerrottuina. Rajat oman minän ja toisen välillä olivat hämärät. Kesti aikansa ymmärtää, että toisen kertoessa omista asioistaan hän ei välttämättä odota, että ympärillä olevat ratkaisevat hänen ongelmansa. Samoin vaati aikaa hahmottaa, että työläys kuunnella toista ei johtunut toisen kertomasta vaan minussa heränneistä tunteista ja ajatuksista, joihin minulla ei ollut kosketusta. Ryhmätyöskentelystä olen oppinut, miten toinen ihminen ei yleensä koe olevansa vaikuttamassa toiseen kertoessaan tunnekokemuksestaan käsin omaa tarinaansa, mutta hänen kertomansa voi herättää minussa jotakin, joka on tapahtunut jossakin muualla ja tapahtunut tulee minulle uudelleen tarkasteltavaksi tähän hetkeen. Myös sen tosiasian tiedostaminen, että toista kuunnellessa voi herätä pelko, että tarina vie minut asioiden äärelle, joita en ole sillä hetkellä halukas tarkastelemaan ja siksi olen varovainen tai torjuva. Toisaalta toisen uskaltaessa sanoa ääneen oman haaveensa uudenlaisesta elämästä omankin haaveensa siitä uskaltaa myöntää ääneen.

OMIEN TARPEIDEN, TUNTEIDEN JA AJATUSTEN TUNNISTAMINEN ON TÄRKEÄÄ

Erilaisten ihmisten tarpeet poikkeavat paljon toisistaan. Se on asia, jota ei tule ajatelleeksi ryhmässä istuessaan. Olen tunnistanut, että kuvitelmat hallitsevat omaa olemista ryhmässä enemmän kuin arvaakaan. Näiden kuvitelmien paikkansapitävyyttä ei alkuvaiheessa epäile eikä kyseenalaista, koska ne ovat todellisuutta, johon itsensä asettaa. Oli pitkä tie opetella selkeän kanssakäymisen ydinasia eli omien ajatusten, tarpeiden ja tunteiden tunnistaminen, niiden ilmaiseminen ja toisaalta tarkennuksen pyytäminen silloin, kun toisen ajatukset tai toiveet jäävät jollain tavoin epäselviksi. Olen oppinut, että se mitä havainnoin ympäristöstä kertoo aina myös jotakin itsestäni ja on syytä tarkistaa omien havaintojen paikkansa pitävyys, mikäli perustan toimintani niihin. Omien sisältöjen tunnistaminen on lisännyt vahvuutta olla tekemisissä erilaisten ihmisten kanssa. Voin myös jäädä sivuun ja kuunnella ja kokea silti olevani mukana. Kilpailu ja pätemisen tarve ovat vähentyneet ja tilalle ovat tulleet oman osuuden tekeminen yhteisestä tehtävästä ja myös kyky olla eri mieltä asioista olematta taisteluasemissa. Suurimpana löytönä on sen ymmärtäminen, että yhteistyö on enemmänkin tahdon kuin kyvykkyyden asia, ja siksi yhteistyön este on yleensä haluttomuus kuulla toista.

OMAN TOIMINTATAVAN TUTKIMINEN

Olen tunnistanut kohdistaneeni puolisooni vaatimuksia ja odotuksia, joiden juuret ovat lapsuudenkokemuksissani. Usein taustalla ovat vaikuttaneet omat tunnistamattomat tarpeet ja niistä kertomatta jättäminen, vaikka ne olisi tunnistanutkin. Ehkä se on ollut ikään kuin jättäytymistä sen varaan, että on toisen asia keksiä, mitä minä tarvitsen. Alkuvaiheessa parisuhteessa keskeistä oli saada toisen käyttäytyminen muuttumaan, mutta painon siirtyessä omien tapojen tarkasteluun toisen muuttamisen sijasta, löytyi varsinainen työsarka. Halu tarkastella rehellisesti omaa ihmissuhteissa olemisen tapaa vaati myös uhrin osasta luopumista ja sen myöntämistä, että itsellä on vastuu omasta hyvinvoinnista ja että tunteet kertovat tarpeistani. Samalla huomasin sen tosiasian, että kyky aidosti ottaa huomioon toisia lisääntyy itsestä huolehtimalla eikä se tapahdu ohittamalla omat tarpeet.

ROOLI ON VALINTA

Ryhmässä olen oppinut tunnistamaan roolien merkityksen ja sen, että pitkälle myös valitsemme omat roolimme. Omien tarpeiden tunnistamisen kautta voin tarkastella aiempaa kriittisemmin myös rooleja, joihin luontevimmin hakeudun. Tyydyttääkö rooli minua vai tuntisinko oloni vapaammaksi jossakin toisenlaisessa roolissa? Ovatko esteenäni toisten minuun kohdistamat asenteet ja rooliodotukset vai minun tapani määrittää rooli tietynlaiseksi, jonka takia koen sen epämukavaksi.

MUUTOS ON MAHDOLLINEN

Ryhmätyö ry:n ryhmissä opiskelu on opettanut, että monet asiat, epämääräiset olot, liittyvät tunnistamattomiin tunteisiin. Olen oppinut myös, että ihminen tarvitsee joskus paljon aikaa ja pysähtymistä saadakseen yhteyden menneiden tapahtumien todellisiin vaikutuksiin. Kun tunnistaa millaisten ennakko-odotusten ja käsitysten kanssa lähestyy ihmisiä ja tilanteita on mahdollista valita toisin. Silloin kehitys ei ole ulkopuolisen maailman muuttamista vaan sisäisen tarkastelukulman vaihtamista ja sen kautta uudella tavalla näkemistä ja asennoitumista. Se taas voi saada muutoksen aikaan myös ulkoisessa maailmassa. Toisaalta, vaikka muutosta ei tapahdu, mutta näkemisen tapa muuttuu, niin oma todellisuuteni voi muuttua.