Ryhmätyö-lehti 2/2012

Luin kirjan

Claes Anderssonin viimeksi julkaistu kirja Oton elämä riemastutti minua myös ryhmätyön kannalta. Harvoin olen törmännyt romaaniin jossa Bionin ryhmäteoriaa kuvataan romaanihenkilön arkielämän kannalta. Oton elämä on kuvaus vanhenemisesta, sopeutumisesta elämään rappeutuvassa kehossa. Se on aikalaiskuvaus jossa kirjailija käyttää laajaa koulutustaan ja elämänkokemustaan ilmiöitä ja tapahtumia kuvaillessaan. Romaanin päähenkilö on tutustunut Wilfred Bionin ajatuksiin ja teorioihin ryhmien alitajuisista prosesseista ja käyttää niitä silmiä avaavalla tavalla selittäessään itselleen lähihistorian tapahtumia. Otto näkee Bionin ryhmäilmiöiden vaikutuksen politiikassa, kärjistetyimmin ns. äärivasemmiston hajoamisessa Prahan kevään jälkeen, urheilussa, kulttuuripolitiikassa jne. Minulle merkittäväksi romaanin ryhmäilmiöiden tulkinnan tekee se, että esimerkit joista Andersson puhuu ovat terapiaryhmien ulkopuolelta, meitä ympäröivästä arkitodellisuudesta. Kirjan esimerkit osoittavat, että Bionin teorioista puhuminen ja niiden pohtiminen on aiheellista muissakin ryhmiin liittyvissä tilanteissa kuin työnohjaus- tai terapiaryhmissä.

Claes Andersson: Oton elämä. Aikalaisromaani (WSOY 2011)

Heikki Hyvönen